ensin uuden sukkalankahankintani ja sitten itseni uutena Hillokellarilaisena.
Kun olen lukenut teidän esittelyjänne, niin huomaan olevani tämän ahkeran porukan vanhin jäsen.
Sukkia olen kutonut kuusivuotiaasta lähtien. Voitte kuvitella, että sormieni kautta on maailmalle lähtenyt sukka poikineen.
Olen kauhean iloinen sellaisesta huomiosta, että uudet nuoret ovat innostuneet käsitöistä. Kutominen ja virkaaminen on hauskaa puuhaa ja rentouttavaa. Turhaa puhetta uusavuttomista nuorista. Meidän nuoremme osaavat mitä vain, jos haluavat. :)
Minuun voi paremmin tutustua blogissani, Kertoilen siellä päivän tapahtumista ja muistelen menneitä. Se muisteleminenhan on tyypillistä meille vanhoille.
Toivotan kaikille sukkaisaa syksyä! Tänä vuonna pukinkontit natisevat liitoksistaan, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti