tiistai 27. syyskuuta 2011

Unohtunut esittäytyminen

Hoksasinpa unohtaneeni esittäytymisen. Olen mukana sukkasadossa toista kautta. Neulonut olen ihan pienestä saakka ja klassinen kantapää on ollut hallussa siis jo alle kymmenvuotiaasta. Ravelryn ja netin myötä olen oppinut myös muutaman muun tavan tehdä kantapään. Tälle satokaudelle olen asettanut tavoitteeksi neuloa ainakin yhdet sukat varpaasta alkaen.

Perheessäni on 5-vuotias ja 9-vuotias, jotka mummi (anoppini) on tähän saakka pitänyt sukissa. Koska hän ei enää pysty neulomaan kovin ohutta lankaa on äitikin päässyt viimein tekemään muutamat sukat. Mieheni sukkavarasto on täytetty jo ennen naimisiinmenoamme äitinsä toimesta. Olenpa itsellenikin löytänyt muutamat ihanat polvisukat anopin sukkakorista.

Rakkaimmat sukkani on neulonut oma mummoni ja niitä parsin päkiästä hartaudella. Ovathan ne palvelleet jo 25 vuotta. Ne on neulottu kaksinkertaisesta ohuesta villalangasta ja ovat maailman parhaat sukat. Mummolle oli kunniasia muotoilla sukka istumaan täydellisesti käyttäjän jalkaan.

Ei kommentteja: